A topnotch WordPress.com site

Kiitos!

Our Earth Hour -hanke on päättynyt. Kiitos kaikille osallistuneille, yhteistyötahoille ja blogia seuranneille!

Jatkamme Mikkelin ammattikorkeakoulussa muiden hankkeiden parissa, jos haluat ottaa yhteyttä.

Marita Mattila
projektipäällikkö

Sonja Miettinen
projektityöntekijä

Advertisements

Something different

Hi!

Like someones of you know, I was about a month ago at Järvenpää and there was a seminar (or meeting…) called Internationall 4h team meeting.

There I met some amazing people, like one exchange student from Colorado.

My trip from Pieksämäki to Kallio-Kuninkala (place we stayed whole weekend in Järvenpää) was quite nice. It’s good to have some friends around Finland, so they can help you to get to right place. 😀 In the end, it was quite easy to find to Kallio-Kuninkala from railway station.
At Friday evening/night we had some food, we made some amazing TV-commercials and we talked a lot. At night we played a card game Ligretto! It was fun and sometimes I felt like I was so out of the game, but after taking some deep breaths I knew what to do again.


Saturday morning we started with drumming. We had teacher called Ricky, who is AFAES-worker. Then there was some speeches/lessons. We get to know some facts about Namibia and other African countries. We also heard some experiences from one finnish hostfamily. They have had exchange students from different countries, like USA and Swizerland (If I remember right). During that day we also played game called “Shaky-shaky song” (If you know Swedish dancegame, shaky-shaky song is similiar game.)



Saturday evening and Sunday morning we discussed about problems with internationall things in 4h. We had four(?) groups and I was in group called advertising and briefing. We figured out some ways to get 4h and exchange possibilities more acknowledged. We had ideas like to have enforced international part in clubleader trainig.

During the weekend I had some information about exchanges and different kind of things. While being in France I thought about to apply for exchange to USA and now I really think I might be ready to go abroad alone, by myself.

And I’m proud to tell you, next summer I’ll fly to USA, Virginia and spent there 2-3 months as 4h IFYE 🙂 So watch out, read Pilke because I might write something for them or I might even send you some e-mails or cards!

Bye for now!

xoxo,
Tytti

Keskiviikko 31.10.2012

Keskiviikkona heräsimme aamulla klo 8.30 ja menimme aamupalalle. Sen jälkeen siirryimme saluunaan Lennart Matikaisen luennolle. Lennart kertoi meille ihmisten välisen kommunikoinnin tärkeydestä ja siitä, että ihmistä ei voi tuomita ulkonäön perusteella, vaan ihmisen kanssa on keskusteltava. Luennon jälkeen meillä alkoi 15 minuuttia kestävä kahvitauko, eli ruotsalainen fika. Seuraavaksi meidät kaikki jaettiin erilaisiin ryhmiin. Me suomalaiset pääsimme kansainväliseen ryhmään, jossa puhuttiin tietenkin englantia. Klo 11.00 alkoi seuraava luento, jota piti turkkilainen nainen. Lattialle oli tehty viiva, jonka toisella puolella oli JA puoli ja toisella NEJ puoli. Nainen kyseli meiltä erilaisia kysymyksiä ja meidän piti mennä sille puolelle, joka kuulosti mielestämme oikealta.
Sen jälkeen, kun kaikki menivät oman mielensä mukaiselle puolelle, nainen vielä valitsi jonkun meistä ja tiedusteli miksi tämä on valinnut sen puolen. Seuraava luento alkoi klo 13.30. Sen piti meille Sebastian Westerlund, joka kertoi meille yrityksen tärkeimmistä asioista, kuten budjetista, markkinoinnista, suunnitelmasta ja kaiken lopputuloksesta. Ennen yrityksen perustamista on erittäin tärkeätä tehdä budjetti ja nähdä siitä onko yrityksessä mitään järkeä ja tuottaako se jotain, vai kenties menettää rahaa. Klo 15.00 alkoi neljäs luento, jonka piti meille Emma Ekaremål. Hän selitti meille yrityksen perustamiseen liittyvistä asioista, sekä peloista ja siitä, että niitä täytyy kohdata ja olla rohkea. Epäonnistuessa pitää jatkaa yrittämistä, sillä saavutat sen, minkä haluat. Täytyy olla myös luova ja ajatella positiivisesti. Miettiä sitä, miksi jonkun pitäisi luottaa sinuun, sekä kannattaa pitää myös yhteyttä muihin ihmisiin, jonka kanssa olet tekemässä yhteistyötä. Klo 16.00 alkoi päivän viimeinen luento, jonka piti meille Cecilia. Tämä luento oli poikkeuksellinen, sillä Cecilia puhui vain ruotsia, eikä aikaa olisi riittänyt siihen, että tulkki olisi kääntänyt puheen englanniksi. Kaikki kansainväliset osallistujat pääsivät luennolta pois. Klo 19.30 alkoi illan esitys ja sen jälkeen klo 21.30 alkoi konsertti, jossa esiintyivät ruotsalaiset nuoret. Konsertin jälkeen alkoi disko ja se kesti klo 02.00 asti. Sen jälkeen monet kävivät nukkumaan ja jotkut jäivät juttelemaan ulos.

-Ervin

Torstai 1.11.2012

Aamulla noustiin taas vähän ennen kahdeksaa, pakattiin kamat lähtövalmiiksi ja lähdettiin aamupalalle. Sen jälkeen oli eilen esiintyneen taikurin, Jan Wolfhagenin hauska luento ihmisen käyttäytymisestä, eleistä ja kehonkielestä. Viihtyisän tunnin jälkeen oli vuorossa, jo englantilaisillekin tutuksi tullut, “fika” eli kahvit.

Viimeinen yhteinen ohjelma saluunan salissa tuntui varmasti monesta jo haikealta, kun ruotsalaisohjaajat lauloivat halilaulun ja piti halata kaveria. Vielä vaihdeltiin nimiä ja mailiosoitteita yhteydenpitoa varten.

Koska meidän suomalaisporukalla oli kiire lähteä tutustumaan paikalliseen ammattikouluun ja jatkaa vielä illalla Göteborgiin, söimme nopeasti, hyvästelimme muut ja lähdimme matkaan autolla ruotsalaisten Joonatanin ja Emman kanssa. Pakko mainita, että ruokana oli suomalaisittain hernekeittoa ja pannaria!! 😀

Koululla meille esitteli paikkaa kaksi naista, joista toisella on koulun opetustyön lisäksi oma maatila koulun lähellä. Oli kiinnostavaa kuunnella hänen jutusteluaan, koska olen itsekin maatilan kasvatti, työskentelen edelleen kotitilalla ja opiskelen vielä maatalousyrittäjäksi. Koulussa oli mahdollista valita maatalous-, metsä- tai konealan, tai koiran hoitoon ja koulutukseen yms. liittyviä opintoja. Lopuksi pääsimme vielä näkemään vähän koulun ympäristöä, opetustiloja ja eläimiä.

Koulututustumisen jälkeen Joonatain vei meidät Värnamon rautatieasemalle, josta jatkoimme bussilla Göteborgiin. Matka kesti n. 3 tuntia ja välillä piti vaihtaa bussia Boråsissa. Oli jo pimeää ja vettä satoi, kun saavuimme perille joskus 18 ja 19 välillä.

Koska kello oli vielä noin vähän, teki mieli tehdä jotain. Aiemmin oli tarkoitus käydä jääkiekko-ottelussa, mutta päädyttiinkin Maritan, Erwinin ja Rasmuksen kanssa elokuviin katsomaan James Bondin uusin, Skyfalls. Miina ja Sonja palasivat takaisin hotelliin. Elokuva oli hyvä, vaikken erityisemmin aiemmista Bondeista pidäkään.

Mukava päivä oli tämäkin, vaikka oli vähän haikeaa jättää uudet ystävyydet ja erikoinen High Chaparrall taakse.

Mutta onneksi Facebook on keksitty! 😉

~Mari~

Hejsan alla! Vi är här i Sverige! :)

Jåååååå… Elikkäs olemme leirin eräänlaisella esittelymatkalla rakkaassa länsinaapurissa. Matkassa mukana Marita, Sonja, Miina, Marianne, Ervin ja Rasmus. Lensimme tänne maanantaina Helsingistä. Aamulla Pieksämäkeläisten matka alkoi 6.42 juna-asemalta pendolinolla Mikkeliin. Sieltä sitten Sonjan kyydillä Mäntyharjuun ja Helsinki-Vantaan lentokentälle. Laskeuduimme siis Göteborgiin. Lentohan kesti huimat puolitoista tuntia. Perillä meillä oli aikaa ennen kuin lähdimme junalla matkustelemaan Värnamoon. Aika kului ostoskeskuksessa Nordstanissa. Siellä me söimme hyvin ja kiertelimme kauppoja. Ihmisiä siellä oli hirveästi ja kaikilla tuntui olevan kiire jonnekin. …pieni ihminen jostain Suomen korvesta meinasi jäädä jalkoihin…
Juna johon kipusimme kuuden aikoihin illalla oli verrattavissa VR:n pikajunaan, tämä versio tosin kolisi ja piti ihmeellisempiä ääniä. Ulkoväritys oli mustaa ja sinistä, sisällä oli punaiset ihan kivat, leveät penkit. Tsukutsuku-matka kesti pari tuntia ja sitten saavuimme Värnamoon. Tämä Värnamon kaupunki (kai se kaupunki on…) oli aika hiljaisen oloinen. Siellä oli pienen pieni asema ja jokin huoltoasema ja asuin- ja kaupparakennuksia. Meitä tultiin hakemaan järjestäjien puolesta pienellä pakettiautolla. Oli jännää, kun ei tiennyt minne oli menossa ja oli pimeää. Reilun parinkymmenen kilometrin päästä löysimme tapahtumapaikan, majoituskohteemme High Chaparralin. Suuresta kauniista portista astuttiin sisään ja mentiin vastaanoton kautta huoneisiimme. Onneksi järjestäjät olivat järjestäneet meille ja Briteille ja muillekin illalla saapuneille pientä purtavaa, oli nimittäin vähän nälkä. Majoituksemme on kahden hengen huoneissa joita on samassa asunnossa kaksi, eli me likat ollaan samassa kämpässä. Patterit pohottaa täysillä, ne on säädetty +30 celsiusasteeseen… Mut kiva ja raskas päivä takana, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin opettelemaan ihmisten nimiä ja tutustumaan projekteihin!

Hälsningar Miina

Bumball!

Urheilulaji, joka oli tosi kiva, uusi, hauskuuttava, liikuttava ja kaikkee semmosta! Eli oli kaksi joukkuetta, sininen ja punainen. Joukkueessa oli 4-6 pelaajaa ja pelialueena nurmikenttä, ehkä maksimissaan 10 metriä x 10 metriä. Maassa oli tötsät “maaleina”, mutta joukkueilla ei ollut varsinaisesti omia puolia. Pallo kädessä ei saanut liikkua, piti syötellä toisille, estellä muiden heittoja, eikä saanut olla väkivaltainen… Jotkut kyllä oli >:[ Palloa ei saanut ottaa kiinni käsin vaan se piti saada kiinni tarroilla, joita oli etumuksessa rinnan kohdalla ja takapuolessa. Pallokin oli tarrainen. Jos pallo tippui maahan, se tuli ottaa kiinni tarroin. Aika hubaa! Maali tuli kun jokin joukkueen pelaajista oli maaliviivan toisella puolella, eli ei kentän puolella, ja hän sai pallon kiinni tarrojen avulla. Yksi piste rintamuksen tarroilla ja kaksi, jos sai kiinni takapuolella! Maalin jälkeen pisteen saanut joukkue luovuttaa pallon toiselle joukkueelle, koska on sen vuoro aloittaa. Ja peli käy jälleen!

Siinä siis säännöt mahdollisimman epäselvästi 😛

Peli oli tosiaan aika hauska, koska siinä tuli liikuttua ja vastustettua vastustajia. Me aloitettiin pelaamaan illasta, silloin oli vielä vähän valoisaa, mutta pelin päätyttyä oli jo ihan pimeää… Enpä tiedä kauanko peliaika on… Laji sinänsä on tosi nopea. Pisteitä välillä satelee urakalla, mutta välillä on hyvinkin vaikeaa… Hikihän siellä kentällä tuli, koska tuli pompittua niin paljon, ja kyykittyä sitä palloa 😀


Paikallinen nuorisotila

Kävimme leirin aikana vierailemassa paikallisella nuorisotilalla. Tila oli muokattu vanhaan teurastamon tiloihin n.15 vuotta sitten. Paikkaa pyöritetään 10 työntekijän voimin. Työntekijöistä suurinosa ei ole nuorisotyön ammattilaisia vaan he ovat oppineet työn kautta.

Talolla käy nuoria n. 50-80 hlö/päivä. Talvi aikaan vähemmän. Tilat olivat niin isot, että sinne kyllä mahtuisi paljon enemmänkin porukkaa. Mutta kai se on sama ilmiö kuin täällä Suomessa nuokkareiden kanssa; alku syksy ja kevät ovat kiireistä ja talvella taas hiljenee.

Koko rakennus oli nuorten käytössä. Siellä oli mm. nuoremmille tilat, joista löytyi pöytäjalkapallo, biljardi ym., sulkapalloverkko, bändihuone, kahvila/kokoustila sekä toimistoja. Ranskalaiset nuoret tiesivät, että olimme tulossa, joten he olivat kirjoittaneet joitain sanoja ja lauseita sekä ranskaksi että suomeksi nuokkarin seinille. Lauseet olivat aina vähän sinne päin, mutta pääasia, että he olivat yrittäneet ja saimme niistä selvää.

10 vuotta sitten nuoret rakensivat ammattilaisten ja ohjaajien kanssa skeitti/bmx-“parkin” sisätiloihin. Käynnillämme pääsimme näkemään ranskalaisia nuoria bmx-pyöräilemässä. Huikeaa katsottavaa! Pojat olivat äärettömän taitavia ja katsojiakin riitti kannustamassa.

Melkein meinasi iskeä kateus ranskalaisia nuorisotiloja kohtaan. Mahtavat tilat ja edellytykset vaikka millaiselle toiminnalle. Olisi hienoa, jos Suomessakin hyödynnettäisi monipuolisesti vanhoja tehdas rakennuksia ja annettaisi niitä nuorten käyttöön. Suomalaiset nuoretkin puhuivat talolla, että “meille vois kans tehä tollasen ja tollasen ja tollasen jajjajajajjajajaja” 🙂

Ainut mikä jäi kaivelemaan talolla käydessämme oli ohjaajien koulutuksen puute. Kyllähän sitä oppii tekemälläkin, mutta perusasiat tulisi olla hallussa ennen työkentälle menoa. Nuorten kohtaaminen ja toiminnan ohjaus vaatii ammattitaitoa.